Vaaliohjelmissa ja -mainoksissa on tuotu esiin monia sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistarpeita. On nopeutettava peruspalvelujen hoitoon ja hoivaan pääsyä. On hoidettava ja ehkäistävä mielenterveysongelmia siinä missä syöpiä, sydäntauteja ja koronaa. On turvattava osaava henkilöstö vanhusten hoivaan. Asiakasmaksut tai hankalat etäisyydet eivät saa olla esteenä palveluihin pääsyyn.
Osassa vaalikirjoittelua lietsotaan toivottomuutta palvelujen parantamisen suhteen. Väitetään, että maakunnalliseen vastuuseen siirtyminen lisää kustannuksia ja tuottaa verotuksen kiristymistä. Tähänastisella sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistavalla ei kuitenkaan ole kyetty sen paremmin hillitsemään kustannusten kasvua kuin takaamaan tasa-arvoista palvelujen saamista.
Viime vuosien menokasvu johtuu väestön vanhenemisen lisäksi erityisesti yksityisten hoivapalvelujen ja lasten sijaishuollon sekä julkisen erikoissairaanhoidon rajuista hinnankorotuksista. Peruspalveluissa asiakkaiden eriarvoisuus on suurta yleislääkärille, sosiaalityöntekijälle tai matalan kynnyksen mielenterveyspalveluun pääsyssä. Ilman työterveydenhuoltoa tai yksityislääkärillä tai -terapeutilla käynnin mahdollistavia tuloja olet niukkuudessa käpristelevän julkisen peruspalvelun varassa. Jos et saa ajoissa ja riittävää peruspalvelua, saatat olla pian lisäämässä menojen kasvupainetta erityis- ja ostopalveluissa.
Palvelutarpeiden kasvu ja alueelliset erot on otettu huomioon valtion hyvinvointialueille antaman rahoituksen perusteissa. Toivottavasti valtion päättäjät huolehtivat tarpeiden kasvua vastaavasta rahoituksen kasvusta myös jatkossa. Maakuntien sote joutuu vaikeuksiin, jos valtion linjaksi tulee palvelujen turvaamisen sijasta niiden uhraaminen hyvätuloisten ja suuromistajien veronalennusten alttarille.
Maakunnan sote joutuu myös vaikeuksiin, jos uuden hallinnon päättäjät eivät käytä tarjolla olevia mahdollisuuksia remontoida nykyisen sote-järjestelmän valuvirheitä.
Aluevaltuusto saa eteensä eri kunnista ja kuntayhtymistä siirtyvien satojen hankintasopimusten viidakon. Se sisältää niin hoitoaineita ja hoitotarvikkeita, kiinteistö-, ruoka- ja kuljetuspalveluja, tilavuokria, ICT- ja muita asiantuntijapalveluja koskevia sopimuksia kuin asukkaille tarjottavia yksityisiä tutkimus-, hoito- ja hoivapalvelujakin. Sopimuskentän perkaaminen liian kalliiksi tulevista, paremmin julkisella toiminnalla korvattavista ja palvelukokonaisuuksia pirstovista osista odottaa uutta valtuustoa ja sen valitsemia aluehallitusta ja johtajia.
Aluevaltuusto päättää pian vaalien jälkeen hallintosäännöstä. Sillä päätöksellä pitää muodostaa nykyisten kymmenien kunnallisten lautakuntien, johtokuntien, yhtiöhallitusten ja muiden hallintoelinten tilalle hyvinvointialuekonsernin selkeä, kevyempi ja demokraattisempi hallintoelinten rakenne ja johtamisjärjestelmä. Keskeinen osa hallinnon selkeyttämistä on myös edellä mainitun pirstovan sopimuskentän perkaaminen. Toisin kuin kriitikot väittävät, tulossa ei ole vain yksi uusi hallinto, vaan ennen kaikkea kymmenien aiempien hallintoelinten menojen poistaminen.
Kolmas keskeinen kustannusten hillinnän tehtävä on peruspalvelujen pitkäjänteisen kehittämisen ottaminen ensisijaiseksi ja lähipalveluita korostavaksi tehtäväksi. Vuosikymmeniä on strategioissa todettu, että erikoissairaanhoidon ja muiden erityispalvelujen kasvavat menot eivät saa syödä mahdollisuutta parantaa sosiaali- ja terveyskeskuksiin sijoittuvia peruspalveluita. Vuodesta toiseen tätä ei ole kyetty toimeenpanemaan seuraavan vuoden talousarvioissa. Tuloksena on ollut asukkaiden eriarvoisuuden syvenemisen ja menojen kasvun hillitsemättömyyden noidankehä. Uusilla valtuustoilla on vastuu tämän perustuksissa olevan valuvian korjaamisesta.
Onnistuminen näissä kolmessa isossa haasteessa olisi avain palvelujen parantamisen realismille.
Juhani Lehto
sosiaali- ja terveyspolitiikan professori
aluevaaliehdokas (vas)
(julkaistu myös Hämeen Sanomissa 5.1.2022