Sanotaan, että korona-pandemian ja kärjistyvän ilmastomuutoksen uhan kokemuksen jälkeen yhteiskuntien on otettava uusi suunta.

Korona-talouskriisin edessä ei pidä panikoida ja ryhtyä harkitsemattomiin palveluiden leikkauksiin. Kriisi ei ole ohi, talous edellyttää elvytystä, jotta ei jouduta leikkausten ja supistusten noidankehään.

Koronapandemian hillitsemiseksi päätettyjen rajoitusten purkamiskeskustelussa on toistuvasti oletettu, että ikääntyneiden tartuntojen ehkäisemisellä perustellut toimet jatkuisivat muita rajoituksia pidempään.

Opettaako koronakriisi meille valtion ja kunnan merkityksen ihmisten vakaan hyvinvoinnin perusedellytyksenä? Heikkeneekö perusteeton usko markkinoihin?