Sosiaali- ja terveydenhuollon hallintojärjestelmään painottunutta uudistusta valmisteltiin noin 20 vuotta. Eikä uudistusesitysten perusteluissa luvattua palvelujen laadun, saatavuuden, kustannustehokkuuden ja tasa-arvon parantamista ole käytännössä vielä aloitettu. Vastuu lupausten toimeenpanosta on siirretty hyvinvointialueiden ja Helsingin vaaleilla valituille päättäjille. Sote-uudistuksen seuraava ja monessa suhteessa ratkaiseva erä käydään alueellisissa valtuustoissa ja niiden toimintaa ohjaavassa ja rahoittavassa valtion päätöksenteossa. Avaan jutussa näköaloja aluevaltuustojen poliittisiin asetelmiin ja käsiteltäviin valintoihin. Juttu julkaistaan Ydin-lehden numerossa 3/2022

Tulevissa aluevaaleissa ei enää kamppailla sote-uudistuksen laeista. Lait tulivat voimaan heinäkuun alussa 2021. Vaaleissa ei ole myöskään mahdollista muutta valtion budjetin sisältöä saati sitten kaataa Marinin hallitusta ja korvata sitä Kokoomuksen tai Perussuomalaisten toivomalla hallituksella. Vaaleissa valitaan valtuustot, jotka päättävät sosiaali- ja terveyspalvelujen käytännön kehityssuunnasta.

Juhani Lehto, Ritva Oinonen ja Irma Taavela: Vuosina 2012-2019 Hämeenlinnan kaupungin tärkeimpien tulojen ja menojen muutosprosentit ovat olleet kaupungin budjetin tausta-aineiston mukaan likimain seuraavat: 1) kaupungin saamat valtionavustukset - 8 %, 2) kaupungin tulo- ja kiinteistöveron tuotto + 20 %, 3) kaupungin henkilöstökulut – 1% ja 4)kaupungin ulkoisten palvelujen ostojen kulut + 24 %

Kaupungin elinvoima on käsite, jolla on monia erilaisia tulkintoja. Suppeammissa tulkinnoissa se voi samaistua pääasiassa kaupungin verotulopohjaan tai yritystoiminnan kehityssuuntaan. Siihen voidaan liittää kaupungin kyky saada uusia asukkaita (vetovoima) ja kyky vastata asukkaiden tarpeisiin niin, että poismuutto ei houkuttele (pitovoima). Nämä taas liittyvät kaupungin kykyyn tarjota työpaikkoja, tarjota työpaikoille hyvin koulutettuja osaajia sekä asukkaille tasokkaita sosiaali-, terveys-, koulutus-, kulttuuri- ja liikuntapalveluja, vaihtoehtoisia asumisen mahdollisuuksia, viihtyisää ympäristöä vesineen ja viheralueineen, liikenneyhteyksiä, vaikutusmahdollisuuksia ja monenlaisia lähiyhteisöjä. Laajemmat elinvoiman tulkinnat tuovat esiin sen kokonaisuuden, josta elinvoima syntyy, eivätkä vain sen yritys- tai kuntataloudellisia ilmenemismuotoja.

Opettaako koronakriisi meille valtion ja kunnan merkityksen ihmisten vakaan hyvinvoinnin perusedellytyksenä? Heikkeneekö perusteeton usko markkinoihin?